JUHA LAHTISEN LUENTO VANHEMMILLE OLI YLEISÖMENESTYS



OPEKOn eli opetusalan koulutuskeskuksen Tampereen yksikössä koulutussuunnittelijana vaikuttava Juha Lahtinen todella osaa ottaa yleisönsä (Perhonsali 22. tammikuuta). Jopa "negatiivisin ennakko-odotuksin" paikalle saapunut sai havaita, että aika kului kuin siivillä.
Lahtista oli tullut kuuntelemaan runsaasti vanhempia ja muuten asiasta kiinnostuneita. Liian useinhan vanhempainillassa nähdään vanhempia vain kourallinen. Lahtinen alleviivasi vanhempien esimerkkiä myös myönteisen motivaation kehittymisessä.
Kaaviossa vasemmalla motivaatio lähtee alhaalta nollasta ja etenee asteikkona vasemmalle aina kymppiin saakka, kielteisyys toiseen suuntaan.
Motiivikonflikti viittaa tilanteeseen, jossa aidosta oppimisenhalusta huolimatta opin perille meneminen on vaikeata tai mahdotonta muiden samaan aikaan vaikuttavien intressien kanssa.
Juha Lahtinen kannusti kiinnittämään huomiota siihen, miten me puhumme nuorillemme. Huonoimmillaan verbaalinen kanssakäyminen on puhdasta debattia, joka muistuttaa nyrkkeilyä (aikoinaan Lahtisen laji, muuten); siinä isketään ja väistetään. Rooleissa ovat syyttäjä ja puolustusasianajaja. Keskustelun tason säilyttäminen ei ole aina helppoa, esim. väsymys ja vireystila sekä käytettävissä oleva aika vaikuttavat vanhemman reagointiin. Parhaimmillaan keskustelu on aitoa dialogia, jossa informaatio kulkee ja molemmat osapuolet kehittyvät.
Kritiikin antamiseen ja käyttäytymisen korjaamiseen Lahtinen suositteli "hampurilaismallia", jossa "pihvi" eli keskeisin viesti - joka siis usein on nuorelle epämieluisa - laitetaan "hyvän sämpylän" tai kuorrutuksen sisään, esim. luokassa kai jotain tällaista: "Sinä olet mukava oppilas. Pidän sinusta paljon. Mielestäni sinulla on kaunis ääni, mutta sen ei silti pitäisi kuulua koko ajan."
Maslowin tarvehierarkia on tuttu jo 1970-luvulta. Amerikkalaiset psykolgit ovat sen pohjalta kehitelleet mallin, jossa alimpana ovat toki primäärit tarpeet.
Perheen ja esimerkiksi koululuokan tai -yhteisön kannalta erityisen merkittäviä ovat ryhmään kuulumisen tarve ja tunne, samoin ryhmän - eli siis vaikkapa perheen - kunnioitus. Kokemus siitä, onko näitä vai ei, syntyy tietysti palautteen kautta.
Yksilö voi siis kunnioittaa itseään vain silloin, kun hän todella kokee kuuluvansa ryhmään ja saavansa siinä kunnioitusta osakseen. (Ryhmästä pois sulkeminen voi olla rangaistus; eristetyn elämä voi käydä raskaaksi - tuli vain mieleen.)
Parhaimmillaan lapsi tai nuori saattaa kokea kolmion kärjessä olevan "flown" eli sävähdyttävän tunnevirtauksen siitä, että hän arvostettu osa perhettä ja sitä kautta myös laajempaa yhteisöä.
Juha Lahtisen peräänkuuluttamaa aitoa dialogia ei päässyt syntymään yleisön ja luennoitsijan välillä - aikataulukysymys. Esko Linna sentään sai esitettyä jäniksen metsästykseen liittyvän kysymyksen. Mistä johtuu, että jänismetsälle lähteminen on mieluisampaa kuin matikan tehtävät? Kysymyksen perusteluja kuunteli myös opetustoimenjohtaja Outi Leväniemi (taustalla).
Juha Lahtinen korosti, että onnistumisen kokemukset ovat kaikille ensiarvoisen tärkeitä itsetunnon kehityksen kannalta. Siksi esimerkiksi isän ja pojan tai tytön yhdessä kokema metsästysretki, jossa tällaisia ehkä syntyy, on hieno asia. Jokaisella voidaan nähdä elämänalue, joka kattaa kaiken, mitä elämä pitää sisällään. Se kaikkihan ei ole mieluista. Jokaisella on myös oma mukavuusalue eli asiat, joissa kokee onnistuvansa ja joita näin ollen tekee mielellään. Mikäli yksilö toimii ja hänen annetaan toimia vain näiden asioiden parissa, eläminen kutistuu ja näivettyy vähitellen sisäänpäin.
Vastuullinen kasvattaja huolehtii siitä, että nuorelta edellytetään myös mukavuusalueen ulkopuolella olevia asioita. Näiden toistuessa mukavuusalue puolestaan laajenee. Tässäkin tulee olla kohtuullinen ja huolehtia siitä, että nuorella on realistiset mahdollisuudet selvitä annetuista haasteista.
KAMERAAN VANHEMPAINILLASSA SATTUNUTTA - Suurenna kuvat klikkaamalla hiirellä, takaisin = 'Edellinen'.
"Hei, oppilailla on vanhempia!" Outi Leväniemen tervehdyssanat. "Niin opettajamaista" Kappas vaan - Mia sekä Ville... Tätä kelpaa kuunnella...
Viestintään kuuluvat myös... ... kehonkieli ja ilmeet. "Ravintolakoulu Perho??!" "Kiitos hyvästä esityksestä." "Huh, mä lähären Tampereelle."