Sydäntalvea
Helmikuun alkua mennään, ja valon määrä on lisääntynyt paljon.
Sydäntalveahan tämä silti on, ja voi olla, että tulipalopakkasiakin vielä kohdataan. Helmikuu on usein
vuoden kylmintä aikaa.
Päivitimme koulun sääntöjä. Ne on lähetetty koteihin ja löytyvät myös täältä kotisivuilta. Niissä
korostuu se, että oppilailla on koulussa oikeuksia, mutta on myös velvollisuuksia.
Säännöissä todetaan oppilaan oikeus mm. tukiopetukseen. Selvyyden vuoksi
pieni täsmennys: Ei ole oppilaan asia ratkaista,
osallistuuko hän tarjottuun tukiopetukseen vai ei.
Asian päättää opettaja oppilaan etunäkökohta
ohjenuoranaan, tietenkin mieluiten yhdessä lapsen huoltajien kanssa.
Lapset eivät yleensä osaa omaksi edukseen ratkaista, käyttävätkö tätä subjektiivista oikeuttaan vai ei.
Käyttöön tullut uusi ohjeistus edellyttää muuten tukiopetuksen ja erityisopetuksen voimakasta lisäämistä
siellä, missä tarve on ilmeinen.
Kirjoitettu torstaina 3.2.2011
Sakari Vainionpää,
apulaisrehtori
Hyvää joulua!
Syyslukukausi on ohi, ja on aika hengähtää. Työrupeama sujui pääpiirteittäin oikein mallikkaasti. Toki
mukaan mahtuu joitakin yksittäisiä asioita, joiden olisi suonut jäävän pois, muttei onneksi mitään kovin vakavaa.
Lukukausi sai hienon päätöksen kuusijuhlassamme, joka osoitti, että väkemme pystyy
tekemään hienoa yhteistyötä. Kaikki hoitivat kohtansa tosi upeasti.
Ulkona paukkuu pakkanen, ja maisemat ovat kuin satukirjasta. On rauhoittumisen ja levon aika.
Oikein rauhallista jouluntienoota kaikille sekä hyvää uutta vuotta!
Kirjoitettu torstaina 23.12.2010
Sakari Vainionpää,
apulaisrehtori
Syksy on täällä!
Päivät ja viikot ovat vierineet vauhdilla. Parin viikon kuluttua edessä on viikon syysloma (viikko 42), mikä merkitsee, että suunnilleen neljännes
kouluvuoden työpäivistä on taputeltu. Ja silti tuntuu, että vasta eilen aloitettiin.
Koulun arjessa on hyvä työskentelyn tuntu, ja asiat sujuvat laajemmin katsoen todella hienosti.
Oppilaat tuntuvat kasvaneen paljon kesän aikana, ja me opettajat olemme iloineet siitä, että
suhtautuminen kotitehtäviin näyttää olevan oikein hyvällä mallilla, samoin kuin oppilaiden käyttäytyminen. Pidetään tämä linja!
Tulin juuri vanhempainyhdistyksen kokouksesta, jossa joku muisteli, miten opettajat aikoinaan istuivat välitunnit kahvilla.
Meillä
opettajien päivää valitettavasti leimaa kiire usein toistuvine välituntivalvontoineen ja muine töineen, joten yhteiset rauhalliset
kahvihetket ovat kyllä tyystin poissa.
Opettajien viikottaisissa kokouksissakin rutiiniasiat vievät ajan niin tarkkaan,
etteivät joutopuheet ole mahdollisia. Tässä onkin ilman muuta kehittämisen paikka ihan henkilöstön
jaksamista ja hyvinvointiakin ajatellen.
Vanhempainyhdistyksen syyskokous vietiin läpi verrattain vähällä väellä. Tuntuu, että ihmiset suhtautuvat asiaan turhan kankeasti.
Vanhempainyhdistyksessä toimiminen tarkoittaa pelkistetysti sitä, että haluaa tehdä jotakin oman lapsensa kouluviihtyvyyden
tai koulunkäynnin eteen. Jo se, että isä ja äiti osoittavat aktiivisuutta koulunkäyntiä kohtaan toimimalla vanhempainyhdistyksessä, voi määrittää ratkaisevalla tavalla lapsen asennoitumista koulutyöhön.
Jelppareiden tulevan vuoden toiminta noudattaa tutuiksi tulleita kuvioita kerhoineen sekä luku- ja kirjastipendeineen.
Koulussamme on 150 oppilasta, ja kaikesta valvonnasta ja varovaisuudesta huolimatta vahinkoja sattuu - ne kun eivät tule koskaan kello kaulassa. Onneksi mitään kovin vakavaa ei ole toistaiseksi tapahtunut.
Pahin taitaa olla sairaalareissun tuottanut, viikonlopulla tapahtunut pyörähaveri - ja tietysti ilman
kypärää!
Koulusta vastaavana erityisesti harmittaakin huono pyöräilykypäräkulttuuri. Vetoomukset kaikuvat kuuroille korville, vaikka
kypärän suojaava vaikutus pitäisi olla kaikille selviö.
Eilen näin, miten kaksi "natiaista" jalankulkijaa pysähtyi suojatien eteen odottamaan ylipääsyä. Ohi ajoi iso traktori ja kaksi autoa
vauhtia hidastamatta. Joskus käy mielessä, että miten kauan onnea riittää...
Lopuksi aivan konkreettinen ehdotus: Kiertoliittymiin pitäisi pääkaupunkiseudun tapaan laittaa lisäkilvet muistuttamaan autoilijoita velvollisuudesta väistää
pyöräilijöitä - yksi vaaran paikka siinäkin.
Kirjoitettu torstaina 30.9.2010
Sakari Vainionpää,
apulaisrehtori
Uuteen lukuvuoteen!
Tavataan sanoa, että millainen talvi, sellainen kesäkin, ja ainakin tällä kertaa se piti paikkansa. Talvella oli lunta ja pakkasta,
ja kesä osoittautui lämpimimmäksi miesmuistiin - tehtiinhän Joensuussa tiettävästi kaikkien aikojen lämpöennätyskin maassamme, 37,2 astetta.
Kauneus on tietysti aina katsojan silmässä. Kesä oli loistava nimenomaan lomailemisen kannalta. Esimerkiksi maatalouden ihmisillä ovat
olleet melko apeat tunteet, kun sadot ovat näivettyneet kuivassa kuumuudessa, varsinkin maamme itäosissa. Kolikolla on aina se toinenkin puoli.
Helteiden alkaessa väistyä jouduimme kokemaan myös häkellyttävän voimakkaita myrskyjä ja ukonilmoja, jotka aiheuttivat pahoja tuhoja metsissä ja muuallakin. Koulumme pihasta tuuli oli nujertanut suurimman pihakoivun - onneksi se ei osunut ikkunoihin. Mykistävä on luonnon voima, siinä tuntee itsensä pieneksi.
Kaikesta päättäen akkujen pitäisi olla nyt ladatut ja kaikki valmiina uuteen hyvään lukuvuoteen. Saamme käydä siihen taitaviksi tunnetuin ja myös muodollisesti pätevin opettajavoimin, vaikka joukossa onkin tapahtunut muutoksia edellisvuodesta.
Kuulostaa kuluneelta hokemalta sanoa, että uusi lukuvuosi on kuin tyhjä, kirjoittamaton paperiarkki, jolle me sitten itse kukin kohdaltamme raapustamme merkintöjä päivä päivältä. Mutta kliseemäisyydestään huolimatta vertaus on hyvä. Uusi ajanjakso tai työrupeama pitävät aina sisällään mahdollisuuden hyvistä käänteistä, kehityksestä ja vielä paremmasta huomisesta.
Soisin mahdollisimman monen meistä aloittavan vuoden tiettyä kiitollisuutta tuntien - eihän koulun käyminen suojatuissa ja turvallisissa oloissa ole mikään itsestäänselvyys, jos ajatellaan maailmaa vähän laajemmin. Tietysti asiat voisivat aina olla vielä vähän paremmin, mutta totuus on, että olemme koulun ylläpitäjältä eli Perhon kunnalta saaneet varsin hyvät tilat, välineet ja resurssit hyvään koulunpitoon ja -käyntiin. Voisi sanoa, että loppu riippuu vain meistä itsestämme!
Hyvää ja suotuisaa kouluvuotta kaikille!
Sakari Vainionpää,
apulaisrehtori
Alkuun