
[Merkitys] [Edellytykset] [Käytännön järjestelyt] [Kihlaus] [Kirkkoon kuulemaan] [Vihkitoimitus]
Avioliitto voidaan solmia joko kirkollisesti tai siviilivihkimisellä. Kirkollinen avioliittoon vihkiminen on sekä juridinen tapahtuma että pyhä toimitus, jossa pyydetään liitolle Jumalan siunausta.
Avioliiton solmimisesta ja purkamisesta sekä puolisoiden oikeuksista ja velvollisuuksista on säädetty avioliittolaissa. Tietoa avioliittolaista -esitteitä saa kirkkoherranvirastoista ja muilta väestörekisterin pitäjilta. Kihlaparit saavat sen pyytäessään avioliiton esteiden tutkintaa.
Ennen vihkimistä toimitetaan avioliiton esteiden tutkinta. Siten
varmistetaan, että avioliitto on lain mukaan sallittu.
Avioliiton solmimisen esteitä ovat mm. alaikäisyys, lähisukulaisuus ja voimassa
oleva avioliitto. Eräissä erityistapauksissa avioliittoon tarvitaan
oikeusministeriön lupa. Holhouksenalainen henkilö voi solmia avioliiton
holhoojansa suostumuksella.
Avioon aikovat pyytävät yhdessä avioliiton esteiden tutkintaa joko sulhasen
tai morsiamen väestörekisterin pitäjältä.
Evankelis-luterilaisen kirkon jäsenet käyvät jommankumman seurakunnan
kirkkoherranvirastossa.
Vihkiminen voidaan suorittaa, kun kihlapari on saanut todistuksen avioliiton esteiden tutkinnasta. Todistuksen saa aikaisintaan seitsemäntenä päivänä tutkinnan pyytämisestä, ja se on voimassa neljä kuukautta. Todistus annetaan vihkijälle.
Yleisten avioliiton edellytysten lisäksi kirkolliseen vihkimiseen liittyy omat ehtonsa: Evankelis-luterilaisessa kirkossa avioliittoon vihittävien tulee olla rippikoulun käyneitä kirkon jäseniä. Jos toinen kihlakumppani ei ole ev-lut. kirkon jäsen, mutta kuuluu johonkin muuhun kristilliseen uskontokuntaan, pari voidaan vihkiä.
Jos kirkollista vihkimistä ei voida toimittaa, on toimitettava siviilivihkiminen. Sen jälkeen voidaan pyydettäessä toimittaa avioliiton kirkollinen siunaaminen, joka muistuttaa rakenteeltaan kirkollista vihkimistä.
Suurten kirkkohäiden järjestelyt on syytä aloittaa hyvissä ajoin. Monet
kihlaparit ovat liikkeellä jo vuotta tai puolta vuotta aikaisemmin. Erityisesti
vihkikirkko kannattaa varata ajoissa, jos häät ovat lauantaipäivänä keväällä
tai kesällä. Sama koskee hääjuhlapaikkaa.
Naimisiin pääsee toki pienimuotoisestikin ja vain reilun viikon varoitusajalla!
Kirkkoherranvirastoon otetaan yhteyttä avioliiton esteiden tutkimiseksi ja yleensä myös vihkipappi varataan kirkkoherranviraston kautta, ellei asiasta sovita suoraan tutun papin kanssa.
Vihkipapin kanssa sovitaan toimituskeskustelusta ja mahdollisesta harjoittelusta vihkipaikassa. Papin kanssa tutustutaan, keskustellaan avioliiton merkityksestä ja käydään läpi vihkimiseen liittyviä asioita.
Musiikista sovitaan papin ja kanttorin kanssa.
Vihkiminen toimitetaan kirkossa, kotona tai muussa paikassa, josta papin kanssa on sovittu. Vihkimistilaisuudessa tulee olla läsnä vähintään kaksi todistajaa.
Papille ilmoitetaan ennen vihkimistä sukunimen valinnasta. Puolisot voivat
päättää ottaa yhteisen sukunimen tai kumpikin voi säilyttää sen nimen, joka
hänellä on avioliittoon mennessään.
Yhteiseksi sukunimeksi voidaan ottaa nimi, joka miehellä tai vaimolla oli
naimattomana ollessaan. Se puoliso, jonka nimi muuttuu, voi käyttää yhteisen
nimen edellä nimeä, joka hänellä oli naimattomana ollessaan tai avioliittoon
mennessään.
MUISTILISTA
välttämättömiä
kirkolliseen vihkimiseen liittyviä asioita ovat:
avioliiton esteiden tutkinta
papin, kanttorin ja vihkipaikan varaaminen
kaksi todistajaa
sormus
muita
häiden järjestelyyn liittyviä asioita:
häiden kustannusarvio
hääjuhlapaikan varaus
vieraslista ja kutsut
vieraiden majoituspaikat
hääjuhlan ohjelma ja tarjoilu
musiikin suunnittelu
käsiohjelmat
bestman, kaaso, morsiusneidot
hääpuvut ja kukat
kirkon ja juhlapaikan koristelu
kuljetukset
valokuvaus
häälahjatoiveet
Kihlaus on miehen ja naisen toisilleen antama lupaus avioliiton solmimisesta. Kihlaus on säilyttänyt suosionsa, vaikka sillä ei ole enää oikeudellista merkitystä. Perinteisesti kihlausta on edeltänyt vanhempien suostumuksen kysyminen avioliittoaikeille.
Tavallisesti kihlauksen merkkinä on kihlasormusten vaihtaminen. Sormus
pujotetaan vasemman käden nimettömään. Kihlaus voidaan julkistaa lehdessä ja
voidaan viettää kihlajaisia.
Avioliittoaie voidaan ilmoittaa julkisesti seurakunnan jumalanpalveluksessa sen jälkeen, kun kihlapari on hakenut avioesteiden tutkintaa. Seurakunta rukoilee avioliittoon aikovien puolesta. Tapana on, että pari osallistuu tuona pyhänä jumalanpalvelukseen.
Avioliittoon vihkimisen luonne kirkollisena toimituksena otetaan huomioon musiikin valinnassa. Valokuvaus ja videointi järjestetään niin, ettei se häiritse vihkitoimitusta. Mahdollinen käsiohjelma voidaan jakaa ovella kirkkoon tulijoille.
Kirkossa morsiamen suku ja ystävät istuvat takaa katsoen vasemmalla puolella, sulhasen oikealla.
Vihittävien tullessa kirkkoon seurakunta seisoo. Morsian voi saapua kirkkoon
isän saattamana tai yhdessä sulhasen kanssa.
Edellisessä tapauksessa isä on morsiamen vasemmalla puolella. Sulhanen odottaa
kirkon etuosassa alttarin äärellä oikealla. Isä luovuttaa morsiamen sulhaselle.
Alttarille saavutaan sulhanen morsiamen oikealla puolella.
Vihkiparin saapuessa yhdessä sulhanen on morsiamen oikealla puolella.
Vihkitoimituksen vaihtoehdoista suosiotaan on lisännyt niin kutsuttu sormuslupaus. Hääsuudelman perinteinen paikka on heti sormuksen luovuttamisen jälkeen. Vihkitoimitus voi jatkua yhteisellä ehtoollisenvietolla. Erilaisista vaihtoehdoista morsiuspari sopii papin kanssa.
Poistuessaan kirkosta tuore aviopari voi pujahtaa morsiushuoneeseen sen ajaksi, että hääväki ehtii tulla ulos kirkon edustalle. Vasta sitten pari tulee ulos.